24. syyskuuta

Keskiviikkoaamu 24. syyskuuta on kuulas, raikas, valoisa, kaunis. Puolitangossa lepäävät liput jokaisen talon pihassa kertovat eilisestä jota ei enää ole. Kuten ei sitä seurannutta huomista kymmenelle sivulliselle sekä heidät mukanaan vieneelle nuorukaiselle.

Alle vuosi sitten yhteiskuntamme heräsi samaan painajaiseen. Reilun kuukauden ajan jaksoimme hämmästellä asiaa ja yhteiskunta kollektiivina lupasi asioiden muuttuvan. Eivät muuttuneet, osoitti eilinen. Vaikka tämä olisi voitu estää kymmenillä tavoilla, eivät tehdyt toimenpiteet toimineet käytännössä. Toissapäivänä yhteiskunnan turvaksi valjastetut poliisit olisivat voineet helposti pyyhkiä pois eilisen tragedian. Tänään olemme oppineet, ettei edes edellisen verityön selvitys ole valmis. Kuka lopulta lupasikaan asioiden muuttuvan, kuka vastuun lopulta kantaa?

Edes aseiden täyskielto ei veisi pois ongelmia joista nämä äärimmäiset seuraukset kertovat. Jos tekijä eläisi voisimme ehkä ajan kanssa ymmärtää tekoon johtaneen polun ja auttaa muita sille eksyneitä. Nyt jäljelle jäi vain taltioitu uhkaus, katkeruutta huokuva kirje ja läheisten loputon suru.

Kuka suomalainen päättäjä on se joka uskaltaa astua esiin ja sanoa suomeksi "Perkele, tämä saa nyt riittää!"? Kun vaakakupin toisella puolella on ihmiselämä ei vastuunsa oikein kantavienkaan asekauppiaiden, ampumaharrastajien ja metsästäjien vastalauseilla pitäisi olla mitään merkitystä. Ampumaharrastukseen riittää kertaviritteinen ilmapistooli, yhden hirven kaatoon ei tarvita lupaa kymmenelle kiväärille ja asekaupan merkitys kansantaloudelle on marginaalinen. Pakkolunastetaan liiat aseet vaikka poliisin ja puolustusvoimien tarpeisiin.

Ja kuinka monen nuoren täytyy vielä tappaa tai tulla tapetuksi ennen kuin mielenterveystyön määrärahat oikeasti korotetaan edes vähimmäisvaatimukset täyttäväksi? Jokainen siihen käytetty euro maksaa itsensä monikymmenkertaisena toteutumattomien murhenäytelmien muodossa. Joku viisas virkamies osannee laskea kuinka paljon yhteiskunta menetti yhdentoista elämän sammuessa ennenaikaisesti. Ehkä poliitikotkin kykenevät päätöksiin kun paperissa on selkeä luku, menetystä mittaava hinta. Ja se on suuri.