Poliitikot ja kunnallispäättäjät käsittävät, että yhden peruskoululaisen asiaa ajaa aina kaksi äänestäjää. Peruskoulut ja päiväkodit ajavat surutta ohi korkeakoulutuksen, jolle on varattu rooli juhlapuheissa. Visioissa liehuvat tulevaisuusklusterit ja luovat lähiyhteisöt. Ei kuulosta autonomialta, että lain mukaan itsehallinnollinen ammattikorkeakoulu on myös tilaaja-tuottajamallissa tasapäistetty kaupungin taseeseen. Käytäntö ei ole amk-lain hengen tai opetusministeriön tahdon mukaista. Mielestäni Tamkin autonomian tukena tulisi olla myös oma tase ja todellinen itsehallinto. OECD-raportti suositti ammattikorkeakoulujen hallintomalliksi osakeyhtiötä tai säätiötä. Äänivaltaa käyttäisi yhä kaupunki, mutta itsehallinto olisi todellinen.

Tamkin sisäinen hallitus päättää periaatteessa toiminnoistaan, mutta milloin kaupunki leikkaa kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen kattamiseksi korkeakoulutuksen resursseja? Kuinka tämä palvelisi koulutuksen kehittymistä alueellisena voimavarana? Tamk on kaupungin näkökulmasta lähinnä sivuvirasto tai puolivaltainen liikelaitos. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu on puolestaan laajapohjainen osakeyhtiö. Molempien pääomistaja on Tampere. Pääkampukset sijaitsevat kahden puolen Kuntokatua, synergiaedut siis huipussaan. Korkeakouluille huudetaan samaan yhdentymislaulua kuin kunnille. Pääkaupunkiseudulle ovat syntymässä amk-jättiläiset Helia-Haaga (10 000 opiskelijaa) sekä Stadia-Evtek (16 000). Tampereella avaus lienee kymmenen yhdentymisen kannalta kielteisen vuoden jälkeen varovainen ehkä. Olisiko aika laittaa pöytään kysymys ammattikorkeakoulutuksesta Tampereella vuonna 2010?