Millainen minä olen?

Paha sanoa... Facebookissa kohdalleni osui taannoin luonnehdinta "most likely to say something sarcastic". Pieni hyväntahtoinen kuitti silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja lähipiirin valppaana.

Jos Sir David Attenborough kuvailisi minua dokumentissaan voisi se kuulua näin:

"Haastava, jääräpäinen, itseään toistava, rauhallinen, pitkämielinen, sentimentaalinen, asiallinen, ajoittain pedantti, asiantunteva, jääräpäinen (tämä taisi jo tulla). Ei myönnä olevansa väärässä, koska ei ole väärässä. Toisilla se vaan on näin. Suuttuu todella harvoin, mutta pääsääntöisesti aiheesta. Suuttuessaan verbaalisesti aggressiivinen (kulkee suvussa). Ja jääräpäinen.

Harjoittaa usein kommunikoidessaan kotiseudulleen Pohjois-Karjalalle tyypillistä yhteisöllistä yhteenkuuluvuutta mittaavaa ja arvioivaa ilmaisutapaa, joka tunnetaan kansanomaisesti "sosiaalisena vittuiluna". Tätä ei pidä ottaa itseensä vaan pyrkiä kuittaamaan takaisin vähintään samalla mitalla. Terävästi ja välittömästi. Toisinaan paras vastapiikki tulee kuitenkin odottamatta viikkojen tai jopa vuosien kuluttua. Arvostaa terävimpiä opponenttejaan suuresti.

Helppo lähestyä ja tulla toimeen. Luo nopeasti laajojakin sosiaalisia verkostoja. Kaikkinensa siis varsin herttainen karvanaama."

Tampereelle päädyin pitkän mutkan kautta. Muutin kotoa Lieksasta omilleni 15-vuotiaana suorittaakseni Joensuussa lukion ja myöhemmin siviilipalveluksen. Tuolloin sekaannuin ensimmäistä kertaa myös opiskelijatoimintaan ja löysin yhdistysten loputtoman maailman. Sattuman kautta päädyin vuonna 1999 filosofian, estetiikan ja teollisen muotoilun opintojen sijaan opiskelemaan Mikkelin ammattikorkeakouluun yhteisöpedagogiksi. Vajaat kaksi kuukautta opiskeltuani huomasin vastaavani puheenjohtajana Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnasta. Kyseistä ajoittain rankkaa, mutta antoisaa Komennusta kesti hieman yli kolme vuotta, kunnes työ toi minut joulukuussa 2002 Tampereelle.

Tampereesta pidän ja tänne tunnen kuuluvani. Suomen mittakaavassa suuri kaupunki pikkukaupungin lämminhenkisellä luonteella. Vaikka olen osallistunut elinympäristöni ja yhteisöni kehittämiseen kaikkialla missä milloinkin olen asunut, koen Tampereella olevani ensimmäistä kertaa riittävän kypsä astumaan seuraavan askeleen eteenpäin.

Asetuin aloilleni, löysin rakkaani, ostimme asunnon Kalevasta. Ehkä se on sitä paljonpuhuttua kasvamista. Tahi orastavaa kolmenkympin kriisiä. Mene ja tiedä.

Pari faktaa

Nimi:
Wänskä, Antti Petri Mikael

Syntynyt:
8. joulukuuta 1979

Siviilisääty:
naimisissa, puoliso Sanna

Jälkikasvua:
Miia

Sisarukset:
Minna ja Mikko

Vanhemmat:
Risto ja Martta